lumi tuli vihdoin

Kissataloutemme on kasvanut uudella perheenjäsenellä. Helmikuun alussa tuli vihdoin Lumi, sinitäplikäs kolmikuukautinen oci-neito (Avallach´s Niniane), joka sai lämpimän kotiinkuljetuksen kasvattajiltaan Hannulta ja Marialta. Hiukan haisteltuaan ympäriinsä alkoivat tutustumisyritykset: mutta vaikka Lumi työnsi päänsä ystävällisesti Saden kaulalle, oli tuloksena vain sähinää. Pilvi tuijotti syvästi loukkaantuneena makuuhuoneen nurkasta ja kun Lumi uskaltautui pesään, alkoi sähinä ja murina: joku roti se olla pitää.

Mutta kuinkas kävikään: kahden päivän kyräilyt kilpistyivät yhteisiin päiväuniin, ja siitä pitäen on riehua riittänyt. Sade on äitynyt peuhaamaan leluhiirillä ja Pilvi on adoptoinut Lumin pennukseen, kurnuttelee käskyjään kurkkuäänillä. "Kyllä kolme menee siinä missä kaksikin", vakuutin perheessä ennen Lumen tuloa - ja meneekin! Kolmen kissan päivittäishepulit ryttäävät matot yhtä lailla, ja alakerran naapuri tuskin kuulee eroa. Narunheilutuskädestä ei kumminkaan riitä kolmelle yhtä aikaa, ja marssijärjestys toistaiseksi sanelee "pentu ensin". Tämä ei kuitenkaan koske ruokaa: miksi ihmeessä pitäisi syödä kevytraksuja, kun vierestä nousevat houkuttelevan rasvaisten penturaksujen tuoksut?

Pieni Lumi on suuri kehräämään, ja vastustamaton asettautuessaan kaulan ympärille iltatorkuille. - Olen taistellut selainyhteensopimattomuuksien, ManageAccountien, unohtuneiden salasanojen ja blogger2tilien ja tiesminkä teknisen ongelman kanssa viime aikoina. Mutta jos blogger suo, ilmestyy alle kuva Lumista. Jos ei suo, niin ehkä myöhemmin.

Lumin sukutaulu