Kahden kuukauden iässä pennut ovat hurmaavimmillaan. Kaikki mikä rapisee ja liikkuu, on SAALIS. Kaikkea ruoalta näyttävää on maistettava: puolityhjään maitolasiin saa tungettua kuonon ja ruukkukasvin ohuet pitkät lehdet ovat syötävän ihania ja sitä paitsi heiluvat kivasti kun tassulla läväyttää. Pentujen hepulivaihde kestää hetken, sitten tapahtuu "tipahdus". Hekla-neiti tipahti näistä kuvaushetkistä jo muutamaa hetkeä ennen, ja piiloutui niin taitavasti, että löytyi vasta myöhemmin – auringonpaahteiselta ikkunalaudalta kukkaruukun ympärille kiertyneenä. Kuvia Heklasta siis myöhemmin!
Pieniä mutta suuria iloja: Vesuvius ja pihlajanmarjakarkkipaperi. Mihin sitä kissahuiskia tarvitaan?
Ja kun on tarpeeksi jahdattu, muristu ja riehuttu, on aika ottaa pienet neuvoa-antavat.
"Kyllä minä tiedän, että olen kaunis, mutta pitääkö aina kuvata?" Etna päivätorkuille menossa.
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)